Kuinka sähkömies käännytetään ruokiaan tarkkailevaksi personal traineriksi?


Vastaus allekirjoittaneen kohdalla on: Laitetaan mies, joka ei pupujen ruokaan koske, menettämään terveytensä täydellisesti ja ”ihme” parannetaan se sattuman kautta.

Miltä tuntuisi heretä tilanteeseen, että keskustelet lääkärin kanssa 22-vuotiaana työkyvyttömyyslausunnosta ja uudelleen koulutuksesta. Olet ollut sairas lomalla viimeisestä kahdesta kuukaudesta seitsemän viikkoa. Ensiksi käsi lastoitettuna kolme viikkoa ranteen tulehtumisen vuoksi ja sitten loput viikot nilkkojen tulehtumisen vuoksi, joka estää normaalin liikkumisen.  Sinut on vapautettu juuri asevelvollisuudesta kolmen päivän palveluksen jälkeen niveltulehdusten vuoksi. Nukut yössä 2-6 tuntia sängyssä pyörien kipujen takia. Syöt 600-800mg Buranaa kolme kertaa päivässä ja tarvittaessa muita nappeja lisäksi. Särkylääkkeiden aiheuttamiin vatsakipuihin ja vatsahaavan uhkaan jatkuvana lääkityksenä otat Nexiumia happosalpaajaa. Lääkäri kehottaa miettimään ammattia, jossa voisit työskennellä. Ammatin täytyy olla istumatyötä, koska et voi seisoa pitempiä aikoja. Mielessäsi tiedät kuitenkin, että istuminen pahentaa merkittävästi kipuilua.

Voin kuvailla tunnetta yhdellä sanalla: v******a! Tässä vaiheessa en ymmärtänyt vielä, että olin jo aloittanut paranemisen.

Tässä hieman tilanteeseen johtavia seikkoja nuoruudesta: nivelvaivat alkoivat ala-asteen alkupuolella ja ne diagnosoitiin ensi alkuun kasvukivuiksi. Sain hoitoon särkylääkkeitä Burana 600-800mg + päälle parasetamoli pohjaiset lääkkeet.  Parin vuoden särkylääkekuurin jälkeen alkoivat vatsavaivat. Sain vatsavaivoihin ripulia vähentävää lääkettä (Imodium) sekä vatsahappoja alentavaa lääkettä (Nexium). Samaan aikaan sairastuin myös astmaan ja sain tähän jatkuvan lääkityksen (Seredine ja Bricanyl). Allergioihin söin allergia lääkettä (Atarax yms.). Lisääntyneisiin migreenikohtauksiin käytössä oli sitten miranax. Näillä mentiin taas ylä-asteen alkuun. Tässä vaiheessa minut oli jo tähystetty joka päästä ja vaivoja tutkittu erikoislääkäreitä myöten. Epäilyslistalla olivat piipahtaneet nivelreuma, fibromyalgia, masennus, ärtyneen suolen oireyhtymä, sydän oireet (selittämättömät lihasrampit rinnassa todettiin), levottomien jalkojen oireyhtymä, erilaisia allergioita ja keliakiaa. Lääkkeitä näihin minulle määrättiin kokeiluluontoisesti kuten esimerkiksi reumalääke oxilorinia. Levottomiin jalkoihin lääkärit olisivat halunneet kokeilla Parkinson lääkitystä (levodopa) ja vatsavaivoihin mielialalääkitystä. Kahta viimeistä en suostunut kuitenkaan onnekseni kokeilemaan. Parkinson potilaita tavanneet tietävät kyllä miten kivoista pillereistä on kyse hallusinaatioineen ja tahattomine pakkoliikkeineen.

Tässä yhdeksäs luokkalainen Heikki vuosien takaa

Ylä-aste meni pikku hiljaa valvottujen öiden ja ripuloitujen aamujen ja päivien merkissä. Pitipä toisinaan oksentaakin ennen kouluun lähtöä. Kouluarvosanat tippuivat kuin lehmän häntä. Entinen matemaattisesti lahjakas Kympin oppilas otti enää tiukkia kuutosia. Samaa rataa edettiin oireiden pikku hiljaa pahentuessa edellä mainittuun käänne kohtaan. Epikriisejä oli eri lääkäreiltä tässä vaiheessa noin kolmen sentin pino, mutta syytä ei ollut löytynyt.

Mikä sitten ratkaisi asian? Tiedän että tämä kuulostaa uskomattomalta Tuhkimo -tarinalta, mutta jokainen sana on totta.  Avopuolisoni ajautui Kaisa Jaakkolan valmennukseen monien sattumusten kautta ja sai Kaisan suosituksesta kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivänä pienen listan vältettävistä ruoka-aineista, joita kilpirauhassairauksissa kannattaisi välttää. Itse pidin sitä täysin humpuukina ja vähän naisten juttuna. Tässä listassa oli kuitenkin yksi pieni sana joka muutti elämäni suunnan - gluteeni.  Anu vaihtoi ruokavaliotaan Kaisan suosituksia mukaileviksi ja samalla muuttui omanikin samaa linjaa kohti (siihen aikaan tuo ruuanlaitto ei ollut oikein minun ykkösjuttujani). Huomasin kaksi kuukautta myöhemmin ensimmäiset muutokset olossani. Niveltulehdukset rauhoittuivat merkittävästi ja painoni lähti laskuun silloisesta 114kg:sta. Painoni siis nousi 62 kilosta 114 kiloon vatsaongelma aikana. Noin neljä kuukautta gluteiinin merkittävän vähentämisen jälkeen pystyin olemaan jo ilman tulehduskipulääkkeitä muutaman päivän. Tämä oli päivä, jota en uskonut enää koskaan näkeväni. Kaksi vuotta eteenpäin sain jättää astmalääkkeet pois, tulehduskipulääkkeet olivat kokonaan pois käytöstä ja happosalpaajat lopetin muutaman kuukauden kuluttua särkylääkkeiden syönnin lopettamisesta.

Mikä meni pieleen aiemmin? Minulta testattiin gluteenitonta ruokavaliota jo ala-asteella, mutta se oli vain kuukauden mittainen ja ei tuonut tuloksia. Minulta ei koskaan mitattu yliherkkyydestä kertovia IgG -vasta-aineita vaan aina vain allergiasta kertovia IgE -vasta-aineita, joten todellista aiheuttajaa ei voitu havaita. En syytä tästä lääkäreitä. Ei kukaan voi tietää mitä ei ole opetettu. Vakuutuin tuloksista niin suunnattomasti, että aloin kouluttautumaan itse PT alalle. Halusin auttaa samassa ja samankaltaisessa tilanteessa olevia. Kävin Biosignature -koulutuksen sähkötöiden ohessa Englannissa ja ahmin tietoa joka suunnasta. Käytin töissä ruokatunnit ja kahvitauotkin lukien alan artikkeleita. Tästä se sitten lähti.

Kuva Southamptonin biosignature koulutuksesta keväältä 2012

Mikä on tilanteeni tällä hetkellä neljä vuotta työkyvyttömyys lausuntoehdotuksen jälkeen? En ole käyttänyt mitään lääkitystä vuosiin. Olen kisannut voimanostossa ja nostan karvan verran alle 600kg: yhteistuloksen raakana tällä hetkellä.  Neljä vuotta sitten en pystynyt siis tekemään kyykkyä edes omalla painollani ilman oireita. Työskentelen unelma-ammatissani Optimal Performancen valmentajana. Särkylääkekuurin jälkeensä jättämiä vatsaoireita korjataan vielä muun muassa korjaamalla vatsahappotasoja sekä entsyymien eritystä ja tasapainottamalla suoliston bakteeri kantoja. Oireet ovat kuitenkin lievittyneet todella merkittävästi.

Näillä ohjeilla sähkömiehestä tuli ruoan kanssa hifistelevä personal trainer. Voisin myös todeta eläväni tällä hetkellä sellaista elämää, jota en uskonut koskaan eläväni. Ilman näitä tapahtumia tuskin olisin ajautunut siihen missä olen nyt. Uskon ja toivon, että kaikki ihmiset eivät tarvitse samankaltaista triggeriä oman terveytensä vaalimiseen. Tämä lause on jo aika kulunut, mutta toivoisin jokaisen sijoittavan edes hitusen omasta ajastaan terveytensä ylläpitoon. Nyt heti eikä huomenna. Ota vaikka sitä salaattia ja lohta hitusen enemmän siihen lautaselle. Terveyden merkitystä ei ymmärrä ennen kuin on sen menettänyt ja minä jos kuka tiedän mistä puhun.
Se parempi vaihtoehto?